3.3.2008

Syyttäjän syyte Orimattilan käräjäoikeudessa

Ensisijainen syyte

Syyttäjä lausui, että M ja V olivat 1.8.2004 ja 25.1.2005 välisenä aikana yhdessä ja yksissä tuumin eräiden muiden henkilöiden kanssa Virolahdella tai muualla tuoneet Venäjältä Suomeen 91 932 kartonkia savukkeita niitä tulliselvittämättä ja tullille ilmoittamatta. M ja V olivat täten veron välttämistarkoituksessa laiminlyöneet verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli ollut merkitystä veron määräämiselle ja siten aiheuttaneet veron määräämättä jättämisen. Savukkeista olisi tullut maksaa veroja ja tullimaksuja yhteensä 3 424 137,63 euroa.

Savukkeita oli tuotu Suomeen kolmessa 23 000 kartongin erässä elokuussa, syyskuussa ja joulukuussa 2004 yhteensä 69 000 kartonkia. Savukkeet olivat ehtineet mennä kulutukseen, ja näiden savukkeiden osalta vältettyjen verojen ja tullimaksujen määrä oli yhteensä 2 525 981,37 euroa. Lisäksi tammikuussa 2005 savukkeita oli tuotu Suomeen 22 932 kartonkia, joiden osalta vältettyjen verojen määrä olisi ollut 898 156,26 euroa. Nämä savukkeet oli kuitenkin otettu tullin haltuun.

Muiden henkilöiden kuin M:n ja V:n ajettua savukkeilla lastatut autot Venäjän ja Suomen rajan yli Suomeen M ja V olivat siirtäneet ja kuljettaneet autoilla savukkeita Suomessa tarkoituksessa saattaa savukkeet kulutukseen. M ja V olivat tienneet siitä, että savukkeet oli tuotu Venäjältä Suomeen niitä tulliselvittämättä ja tullille ilmoittamatta ja ettei niistä ollut määrätty veroja. M ja V olivat muun muassa omilla savukkeiden siirtämistoimillaan hyväksyneet lastien aikaisemmissa vaiheissa tapahtuneet kuljettamistoimenpiteet ja sen, ettei savukkeita ollut tulliselvitetty ja tullille ilmoitettu ja että niistä tämän takia oli jäänyt verot ja maksut määräämättä.

Joka tapauksessa M ja V olivat ottaneet haltuunsa edellä mainitut savukkeet Suomessa, vaikka he olivat ne haltuunottaessaan tienneet tai ainakin heidän olisi tullut kohtuudella tietää, että savukkeita ei ollut verotettu eikä tullattu Suomessa. M:lle ja V:lle oli syntynyt velvollisuus ilmoittaa savukkeet viranomaisille verotusta ja tullin määräämistä varten. He olivat laiminlyöneet tämän velvollisuuden ja siten aiheuttaneet veron määräämättä jättämisen.

Teko oli törkeä, koska teolla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja koska teko oli tehty erityisen suunnitelmallisesti teon ollessa myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati M:n ja V:n tuomitsemista rangaistukseen neljästä törkeästä veropetoksesta.

Vaihtoehtoinen syyte

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati M:n ja V:n tuomitsemista rangaistukseen neljästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Syytteen mukaan M ja V olivat 1.8.2004 ja 25.1.2005 välisenä aikana Mäntsälässä tai muualla ottaneet huostaansa ensisijaisessa syytteessä mainitun omaisuuden, vaikka omaisuus oli tuotu Venäjältä Suomeen M:n ja V:n tieten edellä kuvatulla tavalla eli siten, että omaisuutta Suomeen tuotaessa oli veron välttämistarkoituksessa laiminlyöty verotusta varten säädetty velvollisuus, jolla oli merkitystä veron määräämiselle. M ja V olivat kuljettaneet autoilla savukkeita Suomessa tai organisoineet Suomessa niiden kuljetusta ja levittämistä tarkoituksessa saattaa savukkeet kulutukseen. Savukkeista oli päässyt kulutukseen ensisijaisessa syytteessä mainittu määrä.

Tullihallituksen vaatimukset

Tullihallitus yhtyi valtion puolesta syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin. Lisäksi Tullihallitus vaati, että M ja V velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvausta vältetystä tullista, arvonlisäverosta ja tupakkaverosta korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 19.8.2005

Syyksilukeminen

M ja V olivat 1.8.2004 ja 25.1.2005 välisenä aikana yhdessä ja yksissä tuumin Mäntsälässä ja muualla ottaneet huostaansa Venäjältä Suomeen tuotuja savukkeita vuoden 2004 elokuussa 5 400 kartonkia, vuoden 2004 syyskuussa 7 200 kartonkia sekä vuoden 2005 tammikuussa 22 932 kartonkia. Lisäksi V oli joulukuussa 2004 ottanut yksin haltuunsa Venäjältä Suomeen tuotuja savukkeita 7 200 kartonkia.

Savukkeita ei ollut Suomeen tuotaessa tulliselvitetty eikä tullille ilmoitettu, minkä vuoksi niistä ei ollut määrätty veroja ja tullimaksuja. Savukkeet Suomeen tuotaessa oli siten veron välttämistarkoituksessa laiminlyöty verotusta varten säädetty velvollisuus, jolla oli ollut merkitystä veron määräämiselle. M:n ja V:n oli täytynyt olla savukkeet haltuun ottaessaan tietoisia siitä, että savukkeet oli tällä tavoin tuotu Suomeen.

Vältettyjen verojen ja tullimaksujen määrä oli M:n ja V:n yhdessä elokuussa 2004 haltuun ottamien savukkeiden osalta ollut 211 518 euroa, syyskuussa 2004 haltuun ottamien savukkeiden osalta 282 024 euroa ja tammikuussa 2005 haltuun ottamien savukkeiden osalta 898 156,26 euroa sekä V:n yksin joulukuussa 2004 haltuun ottamien savukkeiden osalta 282 024 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että M:n teko täytti kolmen laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistön ja V:n teko neljän laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistön. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeistä veropetoksista ja enemmälti laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä.

Perustelut

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui muun ohella seuraavaa:

V oli elokuussa 2004 siirtänyt yhtä pakettiautoa. V oli käräjäoikeudessa kiistänyt tienneensä, että sen lastina oli ollut savukkeita. Esitutkinnassa V oli kuitenkin kertonut lastin olleen osaksi savukkeita ja osaksi kopiopapereita. V:tä oli pyydetty palkkiota vastaan tulemaan Venäjältä asti Suomeen siirtämään täällä pakettiautoa yhdessä M:n kanssa suhteellisen lyhyen matkan. Näillä perusteilla V:n oli täytynyt ymmärtää tai hänen oli pitänyt pitää varsin todennäköisenä, että lastina ei ollut ollut vain kopiopaperia, vaan myös jotakin laitonta, kuten laittomasti maahantuotuja savukkeita. Käräjäoikeus päätyi siihen, että autossa oli ollut lastina 5 400 kartonkia savukkeita. Käräjäoikeus katsoi edelleen, ettei syytteen mukaisten savukemäärien perusteena olleiden kahden muun pakettiauton lasteista ollut esitetty selvitystä ja ettei myöskään ollut näytetty V:n pitäneen autoja tai niiden lastia hallussaan.

Syyskuun ja joulukuun 2004 osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että V oli kummallakin kerralla siirtänyt yhtä pakettiautoa. V oli tiennyt autojen lastina olleen savukkeita, joiden hän oli tiennyt olevan laittomasti maahan tuotuja. Käräjäoikeus arvioi autojen lastina olleen kummallakin kerralla 7 200 kartonkia savukkeita.

Tammikuun 2005 osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että V oli ajanut kolmea pakettiautoa, joiden lastina oli ollut savukkeita. Tullin suorittaman haltuunoton perusteella savukkeita oli todettu olleen yhteensä 22 932 kartonkia.

Käräjäoikeus lausui M:n tunnustaneen, että hän oli ollut elokuussa ja syyskuussa 2004 Suomessa ja saaneensa tehtäväksi siirtää V:n kanssa pakettiautoja. Käräjäoikeus katsoi, että M:n oli täytynyt ymmärtää tai hänen oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että autojen lastina oli ollut jotakin laitonta, kuten laittomasti maahantuotuja savukkeita. M oli myös tunnustanut osallistuneensa auton siirtoon V:n kanssa tammikuussa 2005 ja tienneensä tuolloin lastina olleen savukkeita. Sen sijaan oli jäänyt näyttämättä, että M olisi joulukuussa 2004 osallistunut pakettiauton siirtoon.

Käräjäoikeus katsoi, että M oli toiminut elokuussa ja syyskuussa 2004 sekä tammikuussa 2005 yhdessä ja yksissä tuumin V:n kanssa.

Oikeudellisena arviointinaan käräjäoikeus totesi ensin, että M:n ja V:n osuutena oli ollut vain kerrottu savukkeiden kuljettaminen. Asiassa oli vedottu siihen, että M ja V olisivat savukkeiden siirtämistoimillaan hyväksyneet lastien aikaisemmissa vaiheissa tapahtuneet kuljettamistoimenpiteet, ja olisivat siten yhdessä savukkeet maahantuoneiden henkilöiden kanssa syyllistyneet veropetokseen. Oikeuskirjallisuudessa oli kuitenkin katsottu, että tekijäkumppanuutta ei perustanut se, että henkilö antoi jälkikäteisen "siunauksensa" kumppaninsa teolle tai käytti sitä jälkikäteen hyväkseen (Nuutila: Rikoslain yleinen osa, 1997, s. 341). Yhteisymmärryksen tuli olla olemassa teon hetkellä eli tässä asiassa savukkeiden maahantuonnin hetkellä. M:n ja V:n menettely ei siten perustanut heille tekijävastuuta savukkeiden maahantuonnin yhteydessä tehtyyn rikokseen.

Asiassa oli vedottu veropetosta koskevan rangaistusvaatimuksen tueksi myös siihen, että ottaessaan savukkeet haltuunsa M:lle ja V:lle oli syntynyt velvollisuus ilmoittaa savukkeet viranomaisille verotusta ja tullin määräämistä varten ja että he olivat laiminlyöneet tämän velvollisuuden. Ilmoitusvelvollisuudesta oli säädetty valmisteverotuslain 22 §:ssä.

Valmisteverotuslain 10 §:n 5 momentin mukaan verovelvollinen oli se, joka vastaanotti tai piti hallussaan valmisteveronalaisia tuotteita ja joka oli tuotteita vastaanottaessaan tai hankkiessaan tiennyt tai jonka olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tuotteita ei ollut asianmukaisesti verotettu Suomessa. Arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentin mukaan arvonlisäveron suorittamisesta vastasi se, joka tullikoodeksin 201 - 208 ja 212 - 216 artikloiden mukaan oli velvollinen maksamaan syntyneen tullivelan. Tullikoodeksin 202 artiklan mukaan tullivelan velallisina olivat muun muassa kyseistä tavaraa hankkineet tai vastaanottaneet henkilöt, jotka tavaran hankkiessaan tai vastaanottaessaan olivat tienneet taikka joiden olisi tällöin kohtuudella pitänyt tietää tavaran olleen säännösten vastaisesti tuotua. Näillä perusteilla M ja V olivat vastuussa hallussaan pitämiensä savukkeiden tulli-, valmistevero- ja arvonlisäverovelasta.

Valmisteverotuslain 22 §:n 2 momentin nojalla verovelvollisen oli annettava veroilmoitus kahden arkipäivän kuluessa siitä, kun tuotteet oli vastaanotettu tai veron suorittamisvelvollisuus oli muutoin syntynyt tämä päivä mukaan luettuna. Saman lainkohdan mukaan kahden arkipäivän ilmoitusaikaa ei sovellettu, jos tarkastuksessa tai muutoin havaittiin, että tuotteet oli tuotu maahan tai vastaanotettu noudattamatta lain verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä. Kuitenkin valmisteverotuslain soveltamisalaa koskevan 4 §:n mukaan, milloin valmisteveron alaisia tuotteita toi yhteisön ulkopuolelta muu kuin valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity elinkeinonharjoittaja, joka samalla oli tullilaissa (1466/1994) tarkoitettu käteisasiakas, verotuksen toimittamiseen ja muuhunkin menettelyyn sovellettiin, mikäli valmisteverotuslaissa tai asianomaisessa valmisteverolaissa ei erikseen toisin säädetty, soveltuvin osin, mitä tullista säädettiin tai määrättiin. Viimeksi mainitun lainkohdan nojalla valmisteverotuslain verotusmenettelysäännöksiä ei ollut sovellettava nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen. Siten M:llä ja V:llä ei ollut ollut valmisteverotuslain 22 §:n 2 momentissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta.

Valmisteverotuslain 4 § viittasi verotusmenettelyn osalta siihen, mitä tullista säädettiin. Tullikoodeksin 40 artiklan mukaan henkilön, joka oli tuonut tavarat yhteisön tullialueelle, tai tapauksen mukaan henkilön, joka oli ottanut vastatakseen tavaroiden kuljetuksesta yhteisön tullialueelle tuonnin jälkeen, oli esitettävä tavarat tullille niiden saavuttua 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tullitoimipaikkaan taikka muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan. Tullikoodeksi ei kuitenkaan sisältänyt tavaran maahantuonnin jälkeen sen kuljetukseen osallistuneelle yksiselitteistä velvollisuutta ilmoittaa tavara viranomaisille veron määräämistä varten. Tämän vuoksi M:n ja V:n ei voitu katsoa rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla laiminlyöneen verotusta varten säädettyä velvollisuutta.

Valmisteverotuslain 4 §:n mukaan valmistevero oli kuitenkin aina suoritettava ennen kuin valmisteveron alaiset tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen. M ja V eivät olleet osallistuneet savukkeiden myyntiin kulutusta varten. Siten heillä ei ollut ollut myöskään tämän lainkohdan nojalla velvollisuutta ilmoittaa savukkeet verotettavaksi.

Käräjäoikeus katsoi, että M:n ja V:n teko täytti laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistön. V oli kertonut, että hän oli saanut joka kerta toimeksiannon erikseen ja kerrallaan oli sovittu aina yhdestä matkasta. V oli siten kunkin teon osalta erikseen päättänyt lähteä suorittamaan tehtävää. Teot eivät olleet myöskään ajallisesti erityisen lähellä toisiaan. Näillä perusteilla V:n tekoja oli pidettävä neljänä eri rikoksena. M:n tekoja ei ollut aihetta arvioida eri tavoin ja siten niitä oli pidettävä kolmena eri rikoksena.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus tuomitsi rikoslain 46 luvun 6 §:n ja 5 luvun 3 §:n nojalla V:n neljästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen ja M:n kolmesta laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti V:n suorittamaan valtiolle korvaukseksi saamatta jääneistä tullimaksuista sekä arvonlisä- ja valmisteveroista 775 566 euroa korkoineen, mihin korvausvelvollisuuteen M:n oli yhteisvastuullisesti hänen kanssaan osallistuttava 493 542 euron osalta korkoineen.

Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Hanna Paronen ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 1.12.2005

Tullihallitus valitti hovioikeuteen vaatien, että M ja V tuomitaan heidän syykseen luettujen rikosten sijasta rangaistukseen neljästä törkeästä veropetoksesta käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti, tai ainakin, että heidät tuomitaan rangaistukseen neljästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sitä koskevan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden syyksilukemisen savukkeiden määrän osalta. Lisäksi hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, ettei asiassa ollut riittävää näyttöä M:n osallisuudesta joulukuun 2004 savuke-erän kuljetukseen. Hovioikeus katsoi myös, kuten käräjäoikeus, ettei M:ää ja V:tä voitu katsoa tekijäkumppaneiksi savukkeita maahantuoneiden henkilöiden kanssa. M:n ja V:n osuudeksi oli katsottava vain osallistuminen savukkeiden kuljetukseen Suomessa.

Oikeudellisena arviointinaan hovioikeus lausui, että tullivelka syntyy tullikoodeksin 202 artiklan nojalla jo silloin, kun tavara tuotiin säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle. Valmisteverotuslain 4 §:n ja arvonlisäverolain 87 §:n säännöksistä seurasi, että verotus toimitetaan tullauksen yhteydessä. Tässä tapauksessa veropetos oli täyttynyt, kun savukkeet oli tuotu rajan yli niitä tullille ilmoittamatta, jolloin tulli ja verot olivat jääneet määräämättä. M:n ja V:n osuus oli rajoittunut savukkeiden kuljettamiseen Suomessa. He eivät olleet itse salakuljettaneet savukkeita Suomeen tai muuten osallistuneet niiden salakuljetukseen. Koska verot ja tulli olivat jääneet määräämättä jo maahantuonnin yhteydessä, M ja V eivät olleet edellä kerrotulla maahantuonnin jälkeisellä menettelyllään syyllistyneet veropetokseen. M:n ja V:n syyksi jäi siten käräjäoikeuden heidän syykseen lukemat laittomaan tuontitavaraan ryhtymiset.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Tuomo Kurki ja Tarja Huossa.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että Venäjältä on tuotu Suomeen neljänä eri kertana käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät savuke-erät, joita ei ole maahantuotaessa tulliselvitetty eikä ilmoitettu tullille. Tämän vuoksi savukkeista ei ole määrätty laissa säädettyjä tulleja eikä arvonlisäveroja ja valmisteveroina tupakkaveroja. M:n ja V:n ei ole väitetty osallistuneen itse savukkeiden maahan tuomiseen. He ovat elokuun 2004 ja tammikuun 2005 välisenä aikana, M ja V yhdessä kolmena eri kertana sekä V yksin kerran, kuljettaneet pakettiautoja, joihin on lastattu mainittuja Suomeen laittomasti tuotuja savukkeita, Mäntsälässä sijaitsevasta varastohallista muualle Mäntsälään ja eri paikkakunnille muualla Etelä-Suomessa.

2. Kysymys on Tullihallituksen valituksen johdosta siitä, ovatko M ja V syyllistyneet hovioikeuden heidän syykseen lukemien laittomien tuontitavaraan ryhtymisten asemesta törkeisiin veropetoksiin, ja tällöin ensisijaisesti siitä, voidaanko heidän katsoa osallistuneen tullien ja verojen määräämättä jättämiseen johtaneisiin savukkeiden laittomiin maahantuonteihin siten, että heille syntyy veropetoksessa edellytetty tekijävastuu.

3. Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan se, joka aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, 3 kohdan mukaan laiminlyömällä veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, ja 4 kohdan mukaan muuten petollisesti. Luvun 2 §:stä ilmenee, milloin 1 §:ssä tarkoitettuun tekoon syyllistynyt on tuomittava törkeästä veropetoksesta. Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitaan taas rikoslain 46 luvun 6 §:n mukaan muun muassa se, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty mainitun 29 luvun 1 - 2 §:ssä tarkoitettu rikos.

4. Tullihallitus on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut muun muassa siihen, että veropetoksena rangaistava savukkeiden laiton maahantuonti jatkuu siihen saakka, kunnes savukkeet on luovutettu kulutukseen. Käytännössä maahantuonti toteutetaan sitä varten järjestäytyneen ryhmän toimesta siten, että jäsenten tehtävät on tarkoin jaettu. Tyypillistä on, että ryhmän toiminta on organisoitu ulkomailta käsin, jolloin kaikki maahantuontiketjuun osallistuvat henkilöt eivät edes tunne toisiaan ja toistensa tehtäviä. He ovat kuitenkin tietoisia säännösten vastaisesta tuonnista. Tässä tapauksessa M ja V olivat hoitaneet Suomeen tuotujen savukkeiden jakelua edelleen siirtämällä ja kuljettamalla käytössään olleilla pakettiautoilla savukkeita tarkoituksenaan saattaa ne kulutukseen tullia ja veroja koskevien säännösten vastaisesti. Kysymys oli ollut suunnitelmallisesta ja mittavasta järjestelystä, jossa he olivat toimineet Suomessa savukkeiden vastaanottajina. Rikosten tekotavat, joihin liittyneet järjestelyt olivat edellyttäneet yhteistoimintaa, osoittivat, että he olivat toimineet ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti ja toteuttaneet siten yhteistä rikoshanketta. He olivat tällöin toimineet ryhmän muiden jäsenten kanssa yhteisymmärryksessä ja heidän osuutensa teosta oli ollut olennainen rikoksen toteuttamisen kannalta.

5. M on vedonnut siihen, ettei hän pelkkänä autonkuljettajana ollut voinut tietää tulli- ja verolainsäännöksistä eikä niihin perustuvasta ilmoitusvelvollisuudesta. V on puolestaan vedonnut siihen, ettei häntä voida katsoa tekijäkumppaniksi savukkeet maahantuoneiden henkilöiden kanssa, vaan hänen voidaan katsoa vain osallistuneen savukkeiden kuljetukseen Suomessa. V ei ollut myöskään tietänyt tai ainakaan hänen ei ollut osoitettu tietäneen, ettei hänen kuljettamiaan savukkeita ollut asianmukaisesti verotettu.

Veropetoksen tekijä tuotaessa savukkeita laittomasti maahan

6. Veropetokseen syyllistyy se henkilö, joka tuo laittomasti maahan savukkeita, koska hänen kohdallaan täyttyy ensi sijassa rikoslain 29 luvun 1 §:ään perustuva ilmoitusvelvollisuus. Laissa ei ole kuitenkaan rajattu tekijävastuuta vain niihin henkilöihin, joilla on nimenomainen ilmoitusvelvollisuus, vaan tekijävastuuta tulee arvioida myös rikokseen osallisuutta koskevien periaatteiden perusteella.

7. Korkein oikeus yhtyy Tullihallituksen näkemykseen siitä, miten laajamittainen tupakan salakuljetus Suomeen yleensä tapahtuu. Tällaista salakuljetustoimintaa harjoittavat useimmiten järjestäytyneet rikollisryhmät, joihin kuuluvien henkilöiden tehtäväjako voi olla varsin eriytynyttä jopa niin, että henkilöt eivät ole välttämättä edes tietoisia, keitä muut osallistujat ovat. Toiminta vaatii tarkkaa etukäteistä suunnittelua ja valmistelua. Savukkeita salakuljetettaessa ne jätetään veron välttämistarkoituksessa kokonaan tullille ilmoittamatta. Jo tästä syystä on perusteltua katsoa, että veropetokseen voi syyllistyä varsinaisen maahantuojan ohella myös sellainen henkilö, joka on osallisena salakuljetusketjussa maahantuonnin jälkeenkin. Edellytyksenä tällöin on, että hän on ollut tietoinen siitä, että savukkeet on tuotu maahan veroa välttäen ja että hän on salakuljetusketjuun kuuluvana käsitellyt savukkeita merkityksellisellä tavalla ennen kuin ne ovat päätyneet ketjun ulkopuolelle, esimerkiksi sellaiselle ostajalle, joka ei ole osallistunut niiden maahantuontiin. Tällaisen rikokseen osallisen kohdalla ei veropetoksen tunnusmerkistön täyttyminen siis katkea hovioikeuden ratkaisevana pitämään maahantuontiin. Salakuljetustoimintaan osallistunut henkilö voidaan siis tuomita veropetoksesta siitä riippumatta, onko hän ollut se henkilö, joka savukkeita maahantuotaessa ei ole ilmoittanut niitä tullissa.

M:n ja V:n toiminnan arviointi

8. Tässä tapauksessa ei ole selvitetty, kenen toimesta ja miten savukkeet on tuotu maahan. Savukkeiden suuresta määrästä sekä niiden varastointi- ja kuljetusjärjestelyistä voidaan kuitenkin epäilyksittä päätellä, että kysymys on ollut suunnitellusta ja järjestäytyneestä savukkeiden laittomasta maahantuonnista Suomessa tai muualla tapahtuvaa myyntiä varten tarkoituksena nimenomaisesti välttää tullin ja verojen maksaminen. M:n ja V:n tehtävänä on ollut kuljettaa savukkeilla lastatut pakettiautot Mäntsälän välivarastopaikasta edelleen. Savukekartongit ovat olleet ainakin joissakin tapauksissa pakattuina mustiin jätesäkkeihin, mikä osaltaan osoittaa lastin salaamispyrkimystä. M ja V ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin suorittaneet kuljetustehtävät palkkiota vastaan saatuaan ne hoitaakseen eräältä henkilöltä Venäjällä. Sieltä he ovat saapuneet tehtävää varten Suomeen ja sen suoritettuaan palanneet takaisin, lukuun ottamatta viimeistä kertaa, jonka yhteydessä heidät on otettu kiinni. M ja V ovat suorittaneet kuljetustehtävänsä ennen kuin savukkeet on luovutettu salakuljetusketjun ulkopuolelle. M:n ja V:n osuus salakuljetusketjun toiminnassa on ollut varsin itsenäinen ja muodostanut myös merkittävän osan maahan laittomasti tuotujen savukkeiden saattamisessa edelleen kulutukseen.

9. M:n ja V:n on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin täytynyt tietää jo ensimmäisellä kuljetuskerralla elokuussa 2004, että pakettiauton lastina on ollut savukkeita. Kuljetustehtävän vastaanottamiseen ja suorittamistapaan liittyvän salailun perusteella heidän on myös täytynyt tietää, että he ovat olleet osallisina toiminnassa, joka on koskenut tullin ja verojen välttämiseksi tapahtunutta laajaa savukkeiden laitonta maahantuontia edelleen myyntiä varten.

10. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei M:n ja V:n menettelyä ole aihetta arvioida savukkeiden maahantuonnista erillisenä toimintana, vaan että he ovat toimineet rikoskumppaneina salakuljetusketjussa ennen heitä toimineiden tekijöiden kanssa.

Rikosten yksiköinti

11. Savukkeet on tuotu maahan erillisinä erinä. M:n ja V:n osallisuus on myös koskenut noihin eriin kohdistuneita erillisten toimeksiantojen perusteella tapahtuneita kuljetuksia. Näissä olosuhteissa on perusteltua katsoa, että kysymys on ollut kunkin kuljetuksen osalta eri rikoksesta.

Syyksilukeminen

12. M ja V ovat yhteisymmärryksessä tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden kanssa tuoneet Venäjältä Suomeen savukkeita, yhdessä a) 5 400 kartonkia elokuussa 2004, b) 7 200 kartonkia syyskuussa 2004 ja c) 22 932 kartonkia tammikuussa 2005 sekä V yksin d) 7 200 kartonkia joulukuussa 2004, jättämällä tullin ja verojen välttämistarkoituksessa ilmoittamatta maahantuonnista tullille ja siten aiheuttaneet tullin ja verojen määräämättä jättämisen. Vältetyt tullit ja verot ovat olleet seuraavat: a) 211 518 euroa, b) 282 024 euroa, c) 898 156,26 euroa ja d) 282 024 euroa.

13. M ja V ovat olleet osallisina tekoihin, joissa heidän tietensä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Kysymys on ollut erityisen suunnitelmallisesta savukkeiden salakuljetustoiminnasta. Vaikka M ja V ovat ilmoituksensa mukaan suorittaneet kuljetukset palkkiota vastaan, heidän osuutensa on koko toiminnassa ollut niin merkittävä, että heidän tekemiään veropetoksia on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä.

Rangaistus

14. Hovioikeus on tuominnut M:n 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen ja V:n 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen kummankin laittomista tuontitavaraan ryhtymisistä. Heidän syykseen luetaan nyt törkeät veropetokset, josta rikoksesta säädetty rangaistus on ankarampi kuin laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. Kun otetaan kuitenkin huomioon heidän varsinaiseen laittomaan maahantuontiin syyllistyneisiin nähden vähäisempi asemansa salakuljetusketjun palkattuina autonkuljettajina ja se, että he ovat jo suorittaneet hovioikeuden määräämistä vankeusrangaistuksista vankilassa suoritettavat osuudet ja että heidät on käännytetty pois Suomesta, ei ole aihetta tuomita heitä ankarampiin rangaistuksiin kuin mihin hovioikeus on päätynyt.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

M tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien kolmen laittoman tuontitavaraan ryhtymisen (1.8.2004 - 25.1.2005) asemesta rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan ja 2 §:n nojalla kolmesta törkeästä veropetoksesta (tekoajat elokuu 2004, syyskuu 2004 ja tammikuu 2005) hovioikeuden hänelle tuomitsemaan 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehdään hovioikeuden määräämä vähennys.

V tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien neljän laittoman tuontitavaraan ryhtymisen (1.8.2004 - 25.1.2005) asemesta rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan ja 2 §:n nojalla neljästä törkeästä veropetoksesta (tekoajat elokuu 2004, syyskuu 2004, joulukuu 2004 ja tammikuu 2005) hovioikeuden hänelle tuomitsemaan 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehdään hovioikeuden määräämä vähennys.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Vuojolahti.